Eilen ei sitten käytykään Ginan luona, koska oli kaikkea muuta ohjelmaan. Päivä oli ihan mukava, joten toisaalta harmi. Suomen kesä, kun on niin lyhyt. Maastoon olisi ollut mennossa eräs vuokraaja mutta aikataulu olisi mennyt niin tiukaksi. Joten päädyttiin välipäivään. Tänään sitten oli puhetta että vien neidin klo 10 tallille ja lähtee kahdeksi tunniksi maastoon erään vuokraajan kanssa. Vaikka oli vapaa päivä laitoin herätyksen. Jo ennen kännykän herätystä kuulostelin, etä ulkona sataa. Jippiin  eihän tuota vettä ole vielä tänä kesänä paljoa tullutkaan. Herätin neidin, joka kyseli että mikä toi ääni on, tarkoittaen sadetta. Vettä tuli kuin saavista olisi kaatanut. Päädyttiin jättämään maastolenkki välistä.  Iltapäivällä sade taukosi ja päädyttiin sitten lähtemään heposen luokse. Alkuun ei mielellään antanut kiinni, mutta tuli kuitenkin. Nyt on hyvä, kun on kaksi vuonohevosta Ginan lisäksi eivät heti laukkaa portille. Saa Ginan otettu tarhasta ihan rauhassa. Saatuamme harjattua, laitettu satulat ja suitse... alkoi ripeksiä vettä. No, ei kun kentälle ratsastamaan, autoin satulan kiristyksessä yms. Sade alkoi kiihtyä ja aloin olla jo ihan märkä itsekin. Sitkeästi vaan neiti ratsasti vaikka ukkonen jyrisi ja vettä tuli... Itse välistä jo etsin kuivaa vaatetta ja sateenvarjoa.  Melkein koko ajan, kun neiti meni sen tunnin kentällä satoi vettä. Toinenkin rohkea ratsastaja uskaltautui kentälle uhmaamaan sadetta. Gina meni ihan hyvin. Hiukan oli tänään laiskakin neidin mielestä. No, lopulta neiti sitten luovutti, vettä oli ratsastussaappaassa, takin huoppukin myös täynnä. Ginan harjattiin ja huolettiin. Jätetään jo karsinaan, kun sää on niin epävakaa. No, päätettiin antaa palkkioksi kuivattuja omena herkkuja. Kaupasta saa omenaa, porkkanaa. Neiti kävi saavin, että se laitetaan väärin päin ja pohjan päälle laitetaan, kuin tarjottimelle. Kädestä ei kannata syöttää voi oppia näykkimään. Niitä siinä ravistelin, kunnes tajusin pussista pilkistää häntä ja sitten luiskahtaa hiiri. IIK ! Oli aivan pakko kiljua. Hiiri oli mennyt pussiin syömään herkkuja ja oli melkein jo menetynyt. Samassa neiti tajusi, että saavin pohjan päällä on hiiri ja kirkuminen alkoi ja omena herkut lentelivät pitkin tallin lattiaa. Ginankin säikähti myös, onneksi tallityöntekijä oli paikalla ja päästi jo melkein kuolleen hiiren paremmille apajille hiirien taivaaseen. Aikaisemmin illasta olin katsellut miten pari hiirtä tepasteli tallissa,  mutta noin läheltä katsottuna eivät ne olleetkaan niin ihania. Gina jätettiin sitten karsinaan toivotaan, että huomenna keli on parempi, kun ratsastuksen opettaja tulee pitämään tuntia iltapäivästä.